No mutta asiaan. Tää viikko on ollu ihan parhautta. Tiistaina sain ihanan ystävän kylään kahdeks päiväks. Aika meni ku siivillä ku höpöiltiin kaatosateessa pitkin Oslon katuja. Ei muuten edes se sade haitannu. Tiistaina ihan ensimmäisenä mentiin Max:iin syömään Frisco burgerit kun pojalla oli ollu niin kova ikävä Maxin ruokaa. Tuntu maistuvan. Sen jälkeen ehdittiin nauttia muutama tunti lämpimästä auringosta oluen kera. Se oli taas niitä täydellisiä hetkiä ihmisen elämässä. Oli vaan aurinko ja me ja muu maailma hävis hetkeks. Rakastan sitä poikaa <3 Yks parhaista ystävistä tämän pallon päällä. Ja ollaan toisillemme olemassa aina vaikka se nyt muuttikin takas kotiin Sveitsiin.
No.. tiistai illalla halutti sitten vaihtaa vähän vapaalle ja niinhän me sitte tehtiin. J halus päästä käymään Oslon jääbaarissa, ja kun en mäkään ollu siellä koskaan käyny niin pitihän se käydä katsastamassa. Aikamoinen kokemus :) Ei sit pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea.
![]() |
J siinä jää piruna <3 |
![]() |
Koitin tossa samalla kuvata videota sieltä, siksi toi puhelin tossa. Eikä pitäny pokkakaan kun joku ukko kaatu tossa meijän kameran takana oikeen komiasti x) |
![]() |
Olihan siellä kuitenkin ihan mielettömän upean näköstä kyllä. |
![]() |
Saatiin ihan oma yksityinen nurkkapöytä :) |
Suosittelen kyllä ihan tosi lämpimästi jokaista Oslossa vierailevaa käymään tuolla. Ja jos oikein ymmärsin niin siellä vaihtuu nuo jääveistokset aina tietyin väliajoin.
Keskiviikko menikin sitten kotona löhötessä ja leffaa katsoessa ja J:n näyttäessä kuvia pohjois Norjasta missä oli töissä koko talven. J veti koiravaljakko ajeluita turisteille Villmarks senterissä Tromsøssä. Ihania maisemia, kauniita koiria. Ens talvena on pakko päästä käymään kun J tulee taas talveks töihin sinne. Keskiviikko kulu ihan liian nopeesti vaikka ei tehtykkään muuta kun löhöttiin sohvalla ja juteltiin ja suunniteltiin meijän elokuun road trippiä Suomeen. J ei ole koskaan käyny Suomessa ja haluaa mut mukaan oppaaksi :D Musta tulee ihan paras opas kun onnistun eksymään omassa kotikylässäkin. Hyvä siitä tulee.
Tostai aamuna herättiin ihan hulluan aikasin ku oltiin sovittu että laitetaan kellot soimaan niin meillä on aikaa sitten vielä vaihtaa viimiset juorut ja elokuun suunnitelmat ennen kun mun täytyy saattaa J lentokenttä junaan.
MÄ VIHAAN sanoa heippa! Ja taas tuttuun tapaan itkin ku pikkulapsi ku J hyppäs junaan. Tulee ikävä tai no, mulla on jo! Olen vaan niin onnellinen että oon saanu koskaan tutustua niin hienoon ihmiseen ku J. Ei semmosia ystäviä joka nurkalla odota. Parhautta <3
Tänään sitte onkin taas jo pitäny palata normi arkeen. Viikonlopun löhöän vaan himassa tehden, en mitään!
No mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Love your life, I do <3
Peace
-P