Voi pyhä jysäys... piti eilen käydä hoitamassa asioita keskustassa ja käydä moikkaamassa Suomi poikia Karl Johanin Egonissa päivällä, jäipä käymättä. Mulla ei ollu eilen vielä mitään hajua siitä mitä täällä on menossa kun kävelin kaikessa rauhassa Jukka Poikaa mp3 soittimesta fiilistellen keskustaa kohti. Kun pääsin kuninkaan linnan puistosta Karl Johanille, multa loksahti kirjaimellisesti suu auki. Kiljuvia hysteerisiä teinejä parveili Grand Hotellin edessä ja pitkin Karl Johania. Seisoin varmaan 15 minuuttia tuijottamassa aivot raksuttaen että What the...? Pääsin kuitenkin luikkimaan sen hysteerisen kiljuvan massan ohi ja siinä tajusin että jokaisella lukee Justin Bieber jossain kohtaa kehoa. Eli siis Justin Bieber mitä ilmeisimmin on sitten täällä :D
Illalla sitte VG:stä luin että kyllä, tottahan tuo. Paitsi että tyttöraukat parveilivat aivan väärän hotellin edustalla. Vähän tuli sääli.
Tänään olin jo ehtiny unohtamaan koko Bieberin kun lähdin kämppiksen kanssa samaa matkaa keskustaan kun se meni töihin. Piti mennä verotoimistossa käymään. Ja APUA, se sama hyvteerinen ja kiljuva massa parveili tänään Oslo S:llä. Kävin verotoimistossa ja takas tullessa se ihmismäärä oli vaan lisääntyny. Jäin sitte mielenkiinnosta sivummalle seuraamaan hetkeks. Voi tyttöraukkoja kun ei ne meinannu nahoissaan pysyä kun jotain ihan tuntemattomia ihmisiä kävi vilkuttelemassa Grand Central Hotellin ikkunoista Bieber juliste kädessä :DDD ai että mua hymyilytti. Miks ei itekkin vois olla vielä teini ja uskoo siihen ikuiseen rakkauteen ja avioliittoon Nick Carterin kanssa :D
No mutta, se siitä. Mun räkätauti on historiaa, vähän vielä yskittää mut oon hengissä kuitenki. Ja tänään on taas viikon paras päivä kun saa upota Proteuksen soundien mukana Dark Siden maailmaan taas kahdeks tunniks. Se on mun Justin Bieber. En kyllä Harrin takia koskaan ulkona öitäni viettäis keikkaa oottamassa, ei pahalla :D
Hitto mun kirjotukset on tylsiä, tai sitte mun elämä on tylsä :D tiedä siitä sitte. Tää jatkaa nyt vielä hiukan lukemista ennen mun viikon kohokohtaa <3
Jatkakaa!
Peace
-P
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
I'm still standing
Olipas rankkaakin rankempi viikonloppu. Olen itkeny varmaan vuoden verran kyyneleitä muutamassa päivässä. Mutta Suomessa kaikki on toistaiseksi hyvin <3 Rakkaan T:n tulehdusarvoton saatu laskuun kuin ihmeen kaupalla, nyt vaan odotetaan kolmea leikkausta lisää. Pidetään kaikki peukkuja että ne onnistuis, eikä poika olis liian heikossa kunnossa nukutusta varten. No, nukutus on aina melkonen riski varsinkin tällaisissa tilanteissa kun on sydän jo kerran pysähtynyt ja suonet pumpattu viikkojen aikana täyteen ties mitä lääkkeitä. Voi minun pientä <3
No, iloisempia asioita. 17. toukokuuta, Norjan kansallispäivä, VOI PYHÄ JYSÄYS! Kyllä mulle kerrottiin että sillon on koko kaupunki täynnä väkeä ja juhlioita riittää, mutta silti se väenpaljous yllätti mut TÄYSIN. Ihmisiä oli ihan joka paikassa mihin vaan katsoi. Mä en ollut sattuneesta syystä yhtään juhlatuulella ja päätinkin etten poistuisi kotoa koko päivänä, mutta puolen päivän aikaan soittaa kämppis sen duunipaikalta että, niiltä puuttuu keittiöstä väkeä, tule nyt kiltti rakas auttaman. Sovittiin että menen viideksi. Egon, joka sijaitsee keskellä Karl Johania oli melkoisen seikkailun takana. Ajattelin että kyllä mulle tunti riittää helposti tuon matkan kävelemiseen (normaalisti tuo matka taittuu n.15 minuutissa). Halusin lähteä ajoissa että ehdin nähdä hiukan juhlahumua. MUN MATKAAN MENI PUOLITOISTA TUNTIA! Eli siis myöhästyin! Ihan hullua! Ja sitä kaaoksen määrää mikä siellä keittiössä vallitsi kun sinne asti pääsin. Kaikki hääräs kiireessä ja äkäsenä ympäri ämpäri, mielessä kävi jo heittää u-käännös ja juosta henkeni edestä! Kuitenkin jäin. Kaveria autetaan aina mäessä eiks je? Ja kuitenkin, olihan se mullekkin hyvä niin pääsin ajattelemaan muita asioita.
En ole elämässäni nähnyt niin monta ruoka-annosta kun sen illan aikana. Enkä hetkeen haluakkaan nähdä ainuttakaan Quesadillaa tai Tapas lautasta, niitä kun tuli muutama sataa rakennettua. Ilta kuuden ja 12 välillä en ehtinyt kertaakaan edes kissaa sanoa kun sai painaa kieli keskellä suuta, niin nopeasti kun vaan suinkin kykeni ettei asiakkaat joutuneet odottamaan ruokiaan kauaa.
Perjantai illan olin vielä auttamassa, ja lauantaina olikin Eonin miehitys taas täysi lukuinen niin sain heittää jalat ylös ja pysähtyä miettimään, miten paljon arvostankaan noita kokkeja kun ne jaksaa lähes joka viikonloppu tuota samaa rumbaa. Mä olin kahden päivän jälkeen niin väsynyt että nukuin melkeen 14 tuntia yhteen soittoon.
Nii.. ja jääkiekko, eipä päästy mitaleille tänä vuonna, mutta ihan pakko on myöntää että voitto meni ylivoimaisesti parhaalle joukkueelle. Venäjä oli ihan lyömätön tävä vuonna ja ansaitsivat voittonsa kyllä! Ja kun tärkeintähän ei ole kuitenkaan voitto, vaan se että Ruotsi oli tänäKIN vuonna huonompi x)
Ja jääkiekosta ihan vähän euroviisu juttuihin. Ehkä eka kerta mun elämässä kun missään lajissa toivon Ruotsille mitään hyvää, mutta se Ruotsin euroviisubiisi on ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kova! Voisin kuunnella sitä kyllästymättä päättymättömällä repeatilla! Tai niinhän sitä on jo tässä viikkoja kuunneltu, siitä lähtien kun se biisi julkisuuteen tuli. Laitan vielä sen tuohon loppuun, niin saa kaikki fiilistellä!
Ei kai mulla tällä kertaa muuta! Don't worry, be a little pöpi <3
PEACE
- P
No, iloisempia asioita. 17. toukokuuta, Norjan kansallispäivä, VOI PYHÄ JYSÄYS! Kyllä mulle kerrottiin että sillon on koko kaupunki täynnä väkeä ja juhlioita riittää, mutta silti se väenpaljous yllätti mut TÄYSIN. Ihmisiä oli ihan joka paikassa mihin vaan katsoi. Mä en ollut sattuneesta syystä yhtään juhlatuulella ja päätinkin etten poistuisi kotoa koko päivänä, mutta puolen päivän aikaan soittaa kämppis sen duunipaikalta että, niiltä puuttuu keittiöstä väkeä, tule nyt kiltti rakas auttaman. Sovittiin että menen viideksi. Egon, joka sijaitsee keskellä Karl Johania oli melkoisen seikkailun takana. Ajattelin että kyllä mulle tunti riittää helposti tuon matkan kävelemiseen (normaalisti tuo matka taittuu n.15 minuutissa). Halusin lähteä ajoissa että ehdin nähdä hiukan juhlahumua. MUN MATKAAN MENI PUOLITOISTA TUNTIA! Eli siis myöhästyin! Ihan hullua! Ja sitä kaaoksen määrää mikä siellä keittiössä vallitsi kun sinne asti pääsin. Kaikki hääräs kiireessä ja äkäsenä ympäri ämpäri, mielessä kävi jo heittää u-käännös ja juosta henkeni edestä! Kuitenkin jäin. Kaveria autetaan aina mäessä eiks je? Ja kuitenkin, olihan se mullekkin hyvä niin pääsin ajattelemaan muita asioita.
En ole elämässäni nähnyt niin monta ruoka-annosta kun sen illan aikana. Enkä hetkeen haluakkaan nähdä ainuttakaan Quesadillaa tai Tapas lautasta, niitä kun tuli muutama sataa rakennettua. Ilta kuuden ja 12 välillä en ehtinyt kertaakaan edes kissaa sanoa kun sai painaa kieli keskellä suuta, niin nopeasti kun vaan suinkin kykeni ettei asiakkaat joutuneet odottamaan ruokiaan kauaa.
Perjantai illan olin vielä auttamassa, ja lauantaina olikin Eonin miehitys taas täysi lukuinen niin sain heittää jalat ylös ja pysähtyä miettimään, miten paljon arvostankaan noita kokkeja kun ne jaksaa lähes joka viikonloppu tuota samaa rumbaa. Mä olin kahden päivän jälkeen niin väsynyt että nukuin melkeen 14 tuntia yhteen soittoon.
Nii.. ja jääkiekko, eipä päästy mitaleille tänä vuonna, mutta ihan pakko on myöntää että voitto meni ylivoimaisesti parhaalle joukkueelle. Venäjä oli ihan lyömätön tävä vuonna ja ansaitsivat voittonsa kyllä! Ja kun tärkeintähän ei ole kuitenkaan voitto, vaan se että Ruotsi oli tänäKIN vuonna huonompi x)
Ja jääkiekosta ihan vähän euroviisu juttuihin. Ehkä eka kerta mun elämässä kun missään lajissa toivon Ruotsille mitään hyvää, mutta se Ruotsin euroviisubiisi on ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kova! Voisin kuunnella sitä kyllästymättä päättymättömällä repeatilla! Tai niinhän sitä on jo tässä viikkoja kuunneltu, siitä lähtien kun se biisi julkisuuteen tuli. Laitan vielä sen tuohon loppuun, niin saa kaikki fiilistellä!
Ei kai mulla tällä kertaa muuta! Don't worry, be a little pöpi <3
PEACE
- P
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Rip out the wings of a butterfly...
Tänään tuli Suomesta ihan kamala viesti rakkaalta ystävältä ja mun maailma romahti täysin. Viesti meni näin:
"Rakas muru pieni joudun kertomaan huonoja uutisia. Oon sairaalassa vaihteeks tän saman jalan kans mikä meni sillon joulukuun lopussa ja nyt oon tosi huonossa kunnossa, tulehdusarvot on 1287 ollu jo 2 viikkoa ja toi jalka on leikattu jo 7 kertaa. Se haava ei umpeudu ja nyt on reidestä sääreen avohaava. Siinä on joku tosi harvinainen bakteri mihin ei antibiootit meinaa purra. Välillä väkisinkin itkettää kun tulee lääkärit kierrolle ja sanoo et ei oo tippunu arvot. Nyt saan kaikkein kovinta antibioottia mitä löytyy. Nyt ne miettii että laittais 2 tai 3 antibioottia menemään yhtä aikaa, mutta siinä on riski ettei mun sydän enää kestä. Tule kotiin, tarvitsen sua nyt. Haluan nähdä sut jos tässä nyt käy huonosti ja katselen sua seuraavaks tähtösistä."
Oon nyt itkeny 4 tuntia ja tuntuu jotenki, että tän täytyy vaan olla pahaa unta. Eihän mun T:lle mitään voi käydä, se on supermies, se on selvinny niin monesta. Mä en vaan kestä enää yhtään menetystä, en yhden yhtä. Multa on jo viety tarpeeks. Äiti, isä, sisko, kavereita niin monta ettei enää molempien käsien sormet riitä. Loppuvuodesta juuri lähti 2 enoa ja serkku. Mä en vaan oikeesti pysty sanomaan hyvästi kenellekkään, mä en tahdo.
Mulla ei oo rahaa lähtee suomeen, eikä mulla ole mitään pienintä mahdollisuuttakaan just nyt. Mut mitä jos sitte elokuussa on jo liian myöhästä? Mä hajoon, oon ihan palasina. Ei näin voi käydä taas, nimenomaan TAAS!
Tuntuu että tuun hulluks, alan kohta pelkäämään ihan hysteerisesti jokaisen mun ystävän, kaverin ja tutun puolesta. Pelkästään sen jälkeen kun muutin Norjaan, on mun lähipiiristä kuollu 4 ihmistä ja nyt yks rakkaimmista taistelee hengestään. Eikö mikään riitä?
Sanotaan että vastoinkäymiset vahvistaa, en voi kyllä sanoo samaa omalla kohdalla. Miten v***ssa musta tulis vahvempi sillä et tasasin väliajoin taistelen yli jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta.
T,mä tiedän että sä luet tätä. Niinku sanoin jo sulle, sä oot vahva, sä oot selvinny niin monesta. Sun aika ei ole vielä. Mä rakastan sua NIIN paljon ja sä kyllä tiedät sen. Vaikken nyt voikkaan olla fyysisesti läsnä, niin mun ajatukset on sun luona ihan koko ajan. Mä teen kaikkeni et saan rahat kasaan ja pääsen sun luo. Kyllä me tästä selvitään, täytyy vaan jaksaa luottaa <3 Mä ottaisin puolet sun kivuista ihan heti jos vaan voisin. Sä oot mun veljeni leijonamieli, rohkein kaikista, vahvin kaikista, RAKKAIN kaikista! Mä pyydän, pysy vahvana ja taistele. Ilman sua, ei oo mua <3 Olet rakas <3
"Rakas muru pieni joudun kertomaan huonoja uutisia. Oon sairaalassa vaihteeks tän saman jalan kans mikä meni sillon joulukuun lopussa ja nyt oon tosi huonossa kunnossa, tulehdusarvot on 1287 ollu jo 2 viikkoa ja toi jalka on leikattu jo 7 kertaa. Se haava ei umpeudu ja nyt on reidestä sääreen avohaava. Siinä on joku tosi harvinainen bakteri mihin ei antibiootit meinaa purra. Välillä väkisinkin itkettää kun tulee lääkärit kierrolle ja sanoo et ei oo tippunu arvot. Nyt saan kaikkein kovinta antibioottia mitä löytyy. Nyt ne miettii että laittais 2 tai 3 antibioottia menemään yhtä aikaa, mutta siinä on riski ettei mun sydän enää kestä. Tule kotiin, tarvitsen sua nyt. Haluan nähdä sut jos tässä nyt käy huonosti ja katselen sua seuraavaks tähtösistä."
Oon nyt itkeny 4 tuntia ja tuntuu jotenki, että tän täytyy vaan olla pahaa unta. Eihän mun T:lle mitään voi käydä, se on supermies, se on selvinny niin monesta. Mä en vaan kestä enää yhtään menetystä, en yhden yhtä. Multa on jo viety tarpeeks. Äiti, isä, sisko, kavereita niin monta ettei enää molempien käsien sormet riitä. Loppuvuodesta juuri lähti 2 enoa ja serkku. Mä en vaan oikeesti pysty sanomaan hyvästi kenellekkään, mä en tahdo.
Mulla ei oo rahaa lähtee suomeen, eikä mulla ole mitään pienintä mahdollisuuttakaan just nyt. Mut mitä jos sitte elokuussa on jo liian myöhästä? Mä hajoon, oon ihan palasina. Ei näin voi käydä taas, nimenomaan TAAS!
Tuntuu että tuun hulluks, alan kohta pelkäämään ihan hysteerisesti jokaisen mun ystävän, kaverin ja tutun puolesta. Pelkästään sen jälkeen kun muutin Norjaan, on mun lähipiiristä kuollu 4 ihmistä ja nyt yks rakkaimmista taistelee hengestään. Eikö mikään riitä?
Sanotaan että vastoinkäymiset vahvistaa, en voi kyllä sanoo samaa omalla kohdalla. Miten v***ssa musta tulis vahvempi sillä et tasasin väliajoin taistelen yli jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta.
T,mä tiedän että sä luet tätä. Niinku sanoin jo sulle, sä oot vahva, sä oot selvinny niin monesta. Sun aika ei ole vielä. Mä rakastan sua NIIN paljon ja sä kyllä tiedät sen. Vaikken nyt voikkaan olla fyysisesti läsnä, niin mun ajatukset on sun luona ihan koko ajan. Mä teen kaikkeni et saan rahat kasaan ja pääsen sun luo. Kyllä me tästä selvitään, täytyy vaan jaksaa luottaa <3 Mä ottaisin puolet sun kivuista ihan heti jos vaan voisin. Sä oot mun veljeni leijonamieli, rohkein kaikista, vahvin kaikista, RAKKAIN kaikista! Mä pyydän, pysy vahvana ja taistele. Ilman sua, ei oo mua <3 Olet rakas <3
Peace!
-P
perjantai 4. toukokuuta 2012
Poika pysyy Suomessa!
Tätä mä olen odottanu taas koko vuoden. Lätkän MM kisat on täällä taas <3 Ja niinkun Klamydian biisikin kertoo Poika pysyy Suomessa , eikä sitä kukaan ole viemässä mihinkään. Mut en hehkuta siitä sen enempää, VIELÄ :D
Pari viimistä päivää on ollu ihan mielettömän ihana ilma. Keskiviikkona kävin parin tunnin lenkillä ja törmäsin Color Linen satamassa tuttuun "kaveriin". Siellä oli rannassa lähtövalmiina Color Linen laiva Color Magic. Nousi pienen pieni hymy huulille kun siitä on jo vuosia kun viimeks sen laivan olen nähnyt. Suomessa asuessa olin tosiaan Turun telakalla kyseistä paattia rakentamassa :) Samoin Color Magicin kaksonen Color Fantacy on saanut kokea mun käden kosketuksen telakka vaiheessa. Pitänee joku kerta mennä jommalla kummalla risteilemään, niin pääsee verestämään hyttikäytäville muistoja :D Color Magicin rakennusvaiheessa mua tosiaan se hitsauskärpänen puri ja suoritin hitsaajan perustutkinnon telakan omassa teollisuus oppilaitoksessa.
Kävelin sitte koko vene sataman läpi kun oli niin ihana auringonpaiste ja meren tuoksu tuulahteli nenään. En kyllä maisemistakaan valita, tuli ihan mieleen Naantalin venernta isommassa mittakaavassa jotenkin.
Anteeksi vaan kuvien huono laatu, joudun toistaiseksi turvautumaan kännykän kameraan kun järkkärin laturi unohtu viime reissulla Suomeen. Nyt ei kyllä pää tuota tekstiäkään kun ajatukset on jo illassa ja Suomi - Valkovenäjä pelissä. Jospa vaan suosiolla jätän tämän tähän ja poistun takavasemmalle kaivamaan Suomi paitaa kaapista illan peliä varten.
Pidetään Suomalaiset lippu korkeella ja uskotan meijän Suomileijoniin <3
TAAS ÄRJYY LEIJONA, TAAS KARJUU LEIJONA, POIKA TAHTOO PYSYÄ KOTONA SUOMESSA!!!!
On se vaan niin hyvä!
PEACE!
-P
Pari viimistä päivää on ollu ihan mielettömän ihana ilma. Keskiviikkona kävin parin tunnin lenkillä ja törmäsin Color Linen satamassa tuttuun "kaveriin". Siellä oli rannassa lähtövalmiina Color Linen laiva Color Magic. Nousi pienen pieni hymy huulille kun siitä on jo vuosia kun viimeks sen laivan olen nähnyt. Suomessa asuessa olin tosiaan Turun telakalla kyseistä paattia rakentamassa :) Samoin Color Magicin kaksonen Color Fantacy on saanut kokea mun käden kosketuksen telakka vaiheessa. Pitänee joku kerta mennä jommalla kummalla risteilemään, niin pääsee verestämään hyttikäytäville muistoja :D Color Magicin rakennusvaiheessa mua tosiaan se hitsauskärpänen puri ja suoritin hitsaajan perustutkinnon telakan omassa teollisuus oppilaitoksessa.
 |
| Siinähän tuo hyvin näyttää pinnalla pysyvän edelleen :) |
Kävelin sitte koko vene sataman läpi kun oli niin ihana auringonpaiste ja meren tuoksu tuulahteli nenään. En kyllä maisemistakaan valita, tuli ihan mieleen Naantalin venernta isommassa mittakaavassa jotenkin.
Anteeksi vaan kuvien huono laatu, joudun toistaiseksi turvautumaan kännykän kameraan kun järkkärin laturi unohtu viime reissulla Suomeen. Nyt ei kyllä pää tuota tekstiäkään kun ajatukset on jo illassa ja Suomi - Valkovenäjä pelissä. Jospa vaan suosiolla jätän tämän tähän ja poistun takavasemmalle kaivamaan Suomi paitaa kaapista illan peliä varten.
Pidetään Suomalaiset lippu korkeella ja uskotan meijän Suomileijoniin <3
TAAS ÄRJYY LEIJONA, TAAS KARJUU LEIJONA, POIKA TAHTOO PYSYÄ KOTONA SUOMESSA!!!!
On se vaan niin hyvä!
PEACE!
-P
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)