"Rakas muru pieni joudun kertomaan huonoja uutisia. Oon sairaalassa vaihteeks tän saman jalan kans mikä meni sillon joulukuun lopussa ja nyt oon tosi huonossa kunnossa, tulehdusarvot on 1287 ollu jo 2 viikkoa ja toi jalka on leikattu jo 7 kertaa. Se haava ei umpeudu ja nyt on reidestä sääreen avohaava. Siinä on joku tosi harvinainen bakteri mihin ei antibiootit meinaa purra. Välillä väkisinkin itkettää kun tulee lääkärit kierrolle ja sanoo et ei oo tippunu arvot. Nyt saan kaikkein kovinta antibioottia mitä löytyy. Nyt ne miettii että laittais 2 tai 3 antibioottia menemään yhtä aikaa, mutta siinä on riski ettei mun sydän enää kestä. Tule kotiin, tarvitsen sua nyt. Haluan nähdä sut jos tässä nyt käy huonosti ja katselen sua seuraavaks tähtösistä."
Oon nyt itkeny 4 tuntia ja tuntuu jotenki, että tän täytyy vaan olla pahaa unta. Eihän mun T:lle mitään voi käydä, se on supermies, se on selvinny niin monesta. Mä en vaan kestä enää yhtään menetystä, en yhden yhtä. Multa on jo viety tarpeeks. Äiti, isä, sisko, kavereita niin monta ettei enää molempien käsien sormet riitä. Loppuvuodesta juuri lähti 2 enoa ja serkku. Mä en vaan oikeesti pysty sanomaan hyvästi kenellekkään, mä en tahdo.
Mulla ei oo rahaa lähtee suomeen, eikä mulla ole mitään pienintä mahdollisuuttakaan just nyt. Mut mitä jos sitte elokuussa on jo liian myöhästä? Mä hajoon, oon ihan palasina. Ei näin voi käydä taas, nimenomaan TAAS!
Tuntuu että tuun hulluks, alan kohta pelkäämään ihan hysteerisesti jokaisen mun ystävän, kaverin ja tutun puolesta. Pelkästään sen jälkeen kun muutin Norjaan, on mun lähipiiristä kuollu 4 ihmistä ja nyt yks rakkaimmista taistelee hengestään. Eikö mikään riitä?
Sanotaan että vastoinkäymiset vahvistaa, en voi kyllä sanoo samaa omalla kohdalla. Miten v***ssa musta tulis vahvempi sillä et tasasin väliajoin taistelen yli jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta.
T,mä tiedän että sä luet tätä. Niinku sanoin jo sulle, sä oot vahva, sä oot selvinny niin monesta. Sun aika ei ole vielä. Mä rakastan sua NIIN paljon ja sä kyllä tiedät sen. Vaikken nyt voikkaan olla fyysisesti läsnä, niin mun ajatukset on sun luona ihan koko ajan. Mä teen kaikkeni et saan rahat kasaan ja pääsen sun luo. Kyllä me tästä selvitään, täytyy vaan jaksaa luottaa <3 Mä ottaisin puolet sun kivuista ihan heti jos vaan voisin. Sä oot mun veljeni leijonamieli, rohkein kaikista, vahvin kaikista, RAKKAIN kaikista! Mä pyydän, pysy vahvana ja taistele. Ilman sua, ei oo mua <3 Olet rakas <3
Peace!
-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti